Hiilarihimot
Hiilaripitoinen ruoka on monesti keino piristää itseään arjen keskellä. Iltapäiväväsymyksen aikana, jolloin en pääse lepäämään, keinoni piristää itseäni on juoda teetä hunajalla pari mukillista. Myös energiapatukoita meni yhteen aikaan, nyt työttömänä niitä ei ole varaa ostella.
Eilen oli vitutuskäyrät korkeella jo muutoinkin ja kun mies lopulta otti lapset ja lähti niiden kanssa lätkäpeliin illaksi, singahdin kauppaan ja ostin mättöpussin karkkia sekä suklaata pari levyä. Söin lähes puolet herkuista parissa tunnissa, ihan yksin. Pikasen oksetti sen jälkeen, morkkiksesta puhumattakaan. Painoa on yhteensä 10 kg liikaa, joista 5 kg sain vuosi sitten pois, mutta kilot tulivat alkuvuodesta takaisin. Olen tunnesyöjä, eli kun olen surullinen tai alakuloinen, syön. Itseäni ottaa päähän, kun tammikuun alussa painoin 70 kg ja pudotettavaa oli enää 5 kg, niin helmikuussa sain tietää olevani kierukasta huolimatta raskaana ja sen perään sain sitten keskenmenon. Takana on jo yksi keskenmeno, jolloin lapsi olisi ollut hyvinkin toivottu, joten otin aika raskaasti tämän viimeisimmän km:n, vaikka raskaus olikin yllätys. Taas tuli siis syötyä itkun ja ahdistuksen keskellä.
Toukokuussa otin itseäni niskasta kiinni ja pudotin painon 72 kiloon. Kesän aikana tuli kesäherkuteltua ja avot, nyt on paino taas 75 kg ja vyötärö kiristää ihan helvetisti. Tänään tuli mässättyä kummipojan synttäreillä, voi paska!
