Hiilaripitoinen ruoka on monesti keino piristää itseään arjen keskellä. Iltapäiväväsymyksen aikana, jolloin en pääse lepäämään, keinoni piristää itseäni on juoda teetä hunajalla pari mukillista. Myös energiapatukoita meni yhteen aikaan, nyt työttömänä niitä ei ole varaa ostella.
Eilen oli vitutuskäyrät korkeella jo muutoinkin ja kun mies lopulta otti lapset ja lähti niiden kanssa lätkäpeliin illaksi, singahdin kauppaan ja ostin mättöpussin karkkia sekä suklaata pari levyä. Söin lähes puolet herkuista parissa tunnissa, ihan yksin. Pikasen oksetti sen jälkeen, morkkiksesta puhumattakaan. Painoa on yhteensä 10 kg liikaa, joista 5 kg sain vuosi sitten pois, mutta kilot tulivat alkuvuodesta takaisin. Olen tunnesyöjä, eli kun olen surullinen tai alakuloinen, syön. Itseäni ottaa päähän, kun tammikuun alussa painoin 70 kg ja pudotettavaa oli enää 5 kg, niin helmikuussa sain tietää olevani kierukasta huolimatta raskaana ja sen perään sain sitten keskenmenon. Takana on jo yksi keskenmeno, jolloin lapsi olisi ollut hyvinkin toivottu, joten otin aika raskaasti tämän viimeisimmän km:n, vaikka raskaus olikin yllätys. Taas tuli siis syötyä itkun ja ahdistuksen keskellä.
Toukokuussa otin itseäni niskasta kiinni ja pudotin painon 72 kiloon. Kesän aikana tuli kesäherkuteltua ja avot, nyt on paino taas 75 kg ja vyötärö kiristää ihan helvetisti. Tänään tuli mässättyä kummipojan synttäreillä, voi paska!
Aamulla herätyskello soitti klo 6.50. Nukkumaan olin mennyt klo 0.30 aikoihin, joskin unihan ei heti tullut, niinkuin yleensäkin. Unia en taaskaan nähnyt.
Vein kasin aikoihin lapset kouluun ja päiväkotiin, sitten palasin kotiin. Sovein treffit facebook-kirppariostoksesta klo 10:ksi, menin takaisin nukkumaan tunnin ajaksi ja tiukkaa teki, että sain itseni ylös. Samalla, kun olin liikenteessä, kävin muuallakin ostoksilla, mm. kirpparilla. Kotiuduin puolen päivän aikoihin, jonka jälkeen mieskin heräsi yövuoron jäljiltä. Olin aivan väsähtänyt reissuni jälkeen, kurkkuun alkoi sattua ja vedin pari Panadolia olooni. Päätä särki, joten klo 13.30 otin sohvalla tunnit unet. Puoli kolmelta olin luvannut hakea lapsen koulusta, joten ajoin sinne, sen jälkeen päiväkodille hakemaan nuorimmat. Loppuilta meni flunssaisessa olossa ja kärttyisenä, väsynyt kun olin.
Huomenna pitäisi jaksaa ajaa kummipojan synttäreille 120 km päähän.
Työttömäksi jäin kesän alussa ja nyt pitäisi etsiä uutta työtä. Koko kesä on mennyt ”lepäillessä” ja tuntuu omituiselta, miten edes jaksaisin olla 8h/pvä töissä tällä hetkellä. Ensi viikolla kuulen unipolygrafian tulokset ja toivottavasti saan jonkin diagnoosin ja sitä myöden hoidon tähän olooni. Mun pitäisi olla nainen parhaassa iässä, mutta tuntuu että mummonikin jaksaa päivänsä paremmin kuin minä…
Miltä tuntuisi mennä nukkumaan, mutta uni ei tule ennen aamuyötä silmiin? Miltä tuntuisi pelätä nukahtamista, kun tietää ettei aina hengitäkään?
Miltä tuntuisi, jos et koskaan näkisi öisin unia, paitsi painajaisia, joihin herätessäsi pulssisi hakkaisi vähintään 150x /min? Miltä tuntuisi herätä unihalvaukseen? Entä joka yö 04 aikoihin ilman syytä? Miltä tuntuisi, kun puoliso kertoo sinun yöllä polkeneen pyörää unissasi ja puhuneen omituisia? Entä kun työkaverisi kertoo saman työmatkan hotelliyön jälkeen?
Olisiko mukavaa, jos lasten kanssa pelaisit lautapeliä lattialla ja jossain vaiheessa tajuaisit nukahtaneesi puoleksi tunniksi ja lapset ovat jo muissa leikeissä? Entä jos lapsesi haluavat leikkiä kampaajaa ja olet heidän asiakas, mutta jossain vaiheessa huomaat torkahtaneesi tuolille? Miltä tuntuisi lukea tenttiin ja nukahtaa kirja kädessä jo puolen tunnin lukemisen jälkeen? Mahtaisiko sujua hyvin 400 sivun kirjan oppiminen?
Miltä tuntuisi, kun klo 16 olisi pakko ottaa työpöydän päällä torkut, jotta jaksaa ajaa 40 min työpalaveriin toiselle paikkakunnalle klo 18:ksi? Miltä tuntuisi, kun lähes joka päivä ajaessasi töistä kotiin 45 km et meinaa pysyä hereillä ajossa ja tien tärinäraidat herättävät sinut torkahduksestasi?
Kaikki tuo on minun nykyistä arkeani viimeisen vuoden ajalta. Tästä lähtee blogini liikkeelle.
